Pääsin eroon päihteistä ja laitoskierteestä – nyt saan opiskella uuteen ammattiin

Hei! Nimeni on Mika. En olisi voinut kuvitella 15 vuotta sitten, että voisin elää omilla jaloillani ja olla kuin kuka tahansa muu nuori. Olin pitkään sellainen nuori, joka oli syrjäytynyt yhteiskunnasta. Elin tukiasunnossa. Vaikka elämäni oli vasta alussa, tulevaisuuteni näytti lohduttomalta.

Päihteiden käyttöni alkoi reseptilääkkeillä. Huomasin tämän antavan helpotusta olooni ja pian aloin varastaa ja keinotella lääkkeiden saamiseksi. Tipuin peruskouluryhmästä yläasteella seitsemännen luokan jälkeen ja siitä sitten alkoi laitoskierre ja erilaiset yritykset pysyä koulun penkillä niin kymppiluokalla, lukiossa kuin iltalukiossakin. Lopulta sain suoritettua ammattikoulun pidennetyllä aikataululla, joka vaati myös huumetesteissä käymistä tunnustettuani huumeiden käyttöni epämääräisen käytökseni vuoksi. Olin myös rikkonut koulun omaisuutta.

Päihdyttävien lääkkeiden, alkoholin ja huumeiden sekakäyttö vei minut ensimmäisen kerran pohjalle. Ratkaisun lohduttomaan elämääni löysin itsemurhayrityksestä. Se vaikutti vapauttavalta ratkaisulta, joka poistaisi häpeän ja kelvottomuuden tunteen.

Itsemurhayritys kuitenkin epäonnistui ja olin pitkään psykiatrisella osastolla. Siitä selvinneenä olen useat kerrat kerännyt voimaa ja rohkeutta kestää ilman päihteitä omin voimin, joka tosin johti lopulta katkaisuhoitoon, kierteen syvenemiseen ja itsetuhoon. Synkimpinä hetkinä koin katkaisuhoidon olleen ainut paikka, jossa olin turvassa itseltäni, sillä koin olleeni täysin voimaton päihderiippuvuuteni edessä.

En kyennyt selviytymään arjesta, kodin askareista ja huolehtimaan omasta hygieniastani. Missä ikinä liikuinkin, häpesin itseäni. Olin muitten tiellä. Minulla ei ollut merkitystä. Minä en ollut mitään. Satutin kaikkein rakkaimpiani, koska viinan voima oli suurempi kuin minun kadoksissa olevat tahtoni ja voimani.

Sitten minulle ehdotettiin Minnesota-mallista hoitoa. Kun kävin kuuntelemassa infotilaisuuden, ensimmäinen ajatus joka heräsi oli se, että huh huh, minä olen siinä ja aivan kuin luennoitsija puhuisi minusta! Tein päätöksen lähteä hoitamaan päihderiippuvuuttani.

Päihdehoidosta sain eväät kohdata arkea päivä kerrallaan. Minua auttoi suuresti jatkohoitoryhmä omalla paikkakunnallani kerran viikossa. Sain sieltä paljon vertaistukea ja kavereita. Tämä hoitokokonaisuus antoi minulle mahdollisuuden kasvaa ihmisenä ja mikä parasta, elämä tuntuu taas mahdolliselta ja pystyn toimimaan arjessa. Elämä tuntuu hyvin elämänmakuiselta!

Olen saanut elää raittiina yli kolme vuotta. Olen päässyt opiskelemaan! Saan opiskella uuteen, mielekkääseen ammattiin. Valmistuminenkin häämöttää jo! Se tuntuu todella hyvältä.  Raitistumisellani on suuri merkitys myös koko perheeni hyvinvoinnille. He tuntevat suurta helpotusta siitä, että ei tarvitse pelätä miten minulla menee, ja mistä sairaalasta nyt soitetaan. Raittiuden tuoma muutos on sanoinkuvaamattoman upea. En ikinä vaihtaisi entiseen elämään.