Tipaton ei auta päihderiippuvaista

Tipatonta tammikuuta on vietetty Suomessa tiettävästi jo vuodesta 1942 lähtien. Kyseessä oli ja on yhä vapaaehtoinen kampanja, jossa tammikuun ajan päätetään olla ilman alkoholia. Raittiin kuukauden konsepti on kansanterveydellisestä näkökulmasta loistava, sillä kaikki juomaton viina on aina hyvästä. Normaalille ihmiselle, jonka elämää alkoholin käyttö ei hallitse, voi tipaton tammikuu olla terveellinen ja puhdistava kokemus. Maassamme on kuitenkin noin 400 000 päihderiippuvaista henkilöä. Heille tipaton tammikuu ei ole avuksi.

Alkoholistin tammikuu

Päihderiippuvuuden alkuvaiheessa elämä ei ole vielä katastrofipisteessä, mutta matkalla sinne. Tässä vaiheessa tipattoman tammikuun viettäminen vielä onnistuu, mutta tulokset eivät ole halutunlaiset. Kuukauden juomattomuuden jälkeen päihderiippuvainen tuntee olonsa ylpeäksi. Pystyin olemaan kuukauden juomatta! Saavutus vääntyy mielen sisällä tarkoittamaan sitä, että juominen on kontrollissa. Lopettamaan pystyy heti kun haluaa, sehän tuli juuri todistettua. Tipattomasta tulee päihderiippuvaiselle keppihevonen, jonka selästä on helppo jatkaa elämää vanhoilla juomatottumuksilla. Hätää ei ole.

Tipattoman tammikuun vaikutukset ovat tuhoisammat, mikäli päihderiippuvuus on edennyt jo pidemmälle. Tässä vaiheessa sairauteen liittyy vahva henkinen paha olo ja ongelmia alkaa olla esimerkiksi jaksamisen kanssa. Riippuvuus vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin ja ylilyöntejä tapahtuu yhä useammin, niin työssä kuin perhe-elämässäkin. On tasaisesti huono olo, koko ajan. Musta möykky rinnassa kasvaa, eikä se poistu sieltä, oli sitten juomatta tai ei.

Ajatellaanpa siis, että elämä on tässä tilanteessa ja tammikuu lähestyy. Tipattoman mainostus alkaa, raitista kuukautta ehdotellaan ja suositellaan vähän joka puolelta. Vihjailua tapahtuu myös kotona läheisten toimesta. Yleisestä painostuksesta päihderiippuvainen sitten lupaa viettää tipattoman. Hän myös tahtoo todistella läheisilleen, että pystyy olemaan juomatta.

Tammikuu alkaa ja korkki menee kiinni. Alkoholi lähtee, mutta ongelmat työpaikalla ja kotona pysyvät. Viinaa ei oteta, mutta elämänlaatu ei paranekaan. Tästä seuraa vaarallinen ja surullinen päättelykehä. Todistin, että voin olla juomatta, mutta mikään ei muuttunut. Voin yhä pahoin. Ongelmien syy en siis ole minä tai alkoholin juominen. Syy ovat ihmiset ja asiat ympärilläni.

Ei helppoa läheisillekään

Tipaton tammikuu ei ole iloista aikaa päihderiippuvaisen läheisillekään. Juominen aiheuttaa riitoja ja ongelmia kotona, mutta lopulta riippuvainen saadaan puhuttua mukaan tipattomaan. Aluksi saatetaan olla toiveikkaita. Nyt se on viimeinkin juomatta! Kuitenkin pian myös läheinen huomaa, etteivät ongelmat ole kadonneet minnekään. Kotona ei ole yhtään viinaa, mutta silti se pyörittää koko elämää. Alkoholi on riippuvaisen mielessä koko ajan ja hän on yhtä ärtynyt kuin ennenkin.

Erona normaalitilanteeseen on se, että nyt läheinen ei uskalla tehdä tai sanoa mitään, ettei vain suututtaisi riippuvaista. Nyt kun se on viimeinkin juomatta! Tunnelma kotona on koko ajan painostava, kunnes lopulta läheinen tekee jonkin ”virheen”, joka saa riippuvaisen tarttumaan taas pulloon. Tipaton tammikuu vääristää myös läheisen mielikuvaa riippuvaisesta. Hän on juomatta, mutta silti koko ajan ärtynyt. Onko hän siis normaalistikin tuollainen?

Väärät syyt johtavat tehottomuuteen

Jos on tipattoman tammikuun juomattomuus ongelmallista, sitä on myös tipattoman päättyminen. Kuukauden juomattomuus on saavutus, josta päihderiippuvainen tahtoo palkita itsensä – juomalla. Tuo palkinto saattaa siintää silmissä jo kuukauden alusta lähtien ja ehkä olla se ainoa keino, jonka turvin tipattoman jaksaa viettää. Tämä on hyvin selkeä osoitus siitä, että päihde ohjaa elämää. Tipaton tammikuu ei ole riippuvaiselle raitistumisen apukeino, vaan syy ja oikeutus juoda myöhemmin enemmän.

Tähän kiteytyy myös tipattoman tehottomuus päihderiippuvaiselle. Tipaton tammikuu ei ole parannuskeino. Pelkästään päihteen pois jättäminen ei auta, vaan täytyy pystyä ymmärtämään, kuinka päihde vaikuttaa itseen ja läheisiin. Vasta sitten rinnassa oleva musta möykky voi alkaa pienentymään.

Päihderiippuvainen lähtee mukaan tipattomaan tammikuuhun muiden painostuksesta ja todistellakseen, että voi olla juomatta. Tämä on väärä lähtökohta, eikä tipattoman viettäminen silloin tehoa. Jos olet tipattomalla tammikuulla jonkun muun kuin itsesi tahdosta, tarvitset apua.

Tipaton ei ole kaikkia varten

Tipaton tammikuu ei ole huono asia. Se on kansanterveydellisesti hieno kampanja, joka saa monet vähentämään juomista. Suomessa isoin ongelma on kuitenkin se, että riskikäyttäjiä ja alkoholisteja mitataan samoilla mittareilla. Päihderiippuvaista tipaton tammikuu ei auta, vaan se voi päinvastoin johtaa pahan olon lisääntymiseen. Olisikin tärkeää, että tipattomasta tammikuusta puhuttaessa ymmärrettäisiin, että on olemassa kaksi ihmisryhmää: päihderiippuvaiset ja muut.

Apua on saatavilla. Mikäli olet huolestunut omasta tai läheisesi alkoholinkäytöstä, voit ottaa meihin yhteyttä. Meidät tavoittaa numerosta 09-36119880. joka päivä iltayhdeksään asti.