Alkoholismi on sairaus, joka hoitamattomana tuhoaa kantajansa elämän. Mutta kärsimään joutuu myös riippuvaisen läheinen, joka kantaa niskassaan jatkuvaa syyllisyyttä ja häpeää. Kun tuskaan turtuu, ei osata enää lähteä pois.

Vaikka tässä kirjoituksessa puhutaan alkoholismista, samat ilmiöt pätevät huume- ja lääkeriippuvuuksiin.

Kulissit suojaavat salaisuutta

Kuin sammakko keitinvedessä, ei alkoholistin läheinenkään käsitä tilannettaan ennen kuin on liian myöhäistä. Päihde ottaa vallan riippuvaisen elämästä vähitellen. Läheinen saattaa havaita joitakin vaaran merkkejä, mutta hyvin usein hiljentää ne mielessään. Kun totuus riippuvuudesta lopulta paljastuu, ollaan jo ikään kuin liian syvällä: on lapset, yhteinen tili ja koti. Siinä vaiheessa ei enää edes osata lähteä pois.

Alkoholismi on perheen synkkä salaisuus, jota hävetään enemmän kuin mitään muuta. Häpeän päälle pystytetään moitteettoman ja kiiltävän perhe-elämän kulissit. Kukaan ei saa nähdä, millainen tilanne oikeasti on. Perheen sisällä saatetaan riidellä juomisesta päivittäin, mutta kun läheiseltä kysytään kuulumisia, tulee vastaus kuin tykin suusta: hyvin menee.

Yleensä kulissit rakennetaankin taitaen. Koti on aivan viimeisen päälle laitettu ja pihassa on uudet, hienot autot. Siinä missä kulisseilla halutaan hämätä ulkopuolisia, huijataan niillä myös itseä. Normaalin elämän ulkoisilla korjauspalasilla paikataan kalvavaa tunnetta sitä, että elämä on kaikkea muuta kuin normaalia.

Häpeä eristää

Häpeän rinnalle ilmestyy toinenkin tunne: pelko paljastumisesta. Kivikovat kulissitkaan eivät tunnu riittävän. Yksikin harha-askel tai väärä kysymys, ja kaikki voi paljastua. Tämä pelko johtaa vähitellen siihen, että perhe alkaa eristäytyä ystävistään ja sukulaisistaan. Nämä luonnollisesti eivät voi ymmärtää, miksi perheestä ei yhtäkkiä enää kuulukaan mitään.

Eristäytyminen käy myös konkreettisemmaksi kuin yhteydenpidon välttely. Läheinen alkaa suojella alkoholistia – ja samalla itseään – tilanteilta, joissa on riski paljastumiselle. On esimerkiksi tarkoitus mennä tapaamaan appivanhempia, mutta päihderiippuvainen juo edellisenä iltana itsensä sellaiseen kuntoon, ettei kykenekään lähtemään. Tällöin läheinen soittaa vanhemmilleen ja valehtelee, että lapset ovat kuumeessa. Reissuun ei lähdetäkään ja paljastuminen vältetään. Langan toisessa päässä sukulaiset ihmettelevät, kun perhe tuntuu sairastelevan jatkuvasti.

Syvä hiljaisuus

Alkoholismista ei puhuta ulkopuolisille, mutta ei siitä yleensä puhuta perheen sisälläkään. Asiasta riidellään, mutta siitä ei puhuta. Puhuminen tarkoittaisi ongelman myöntämistä, ja ongelman myöntäminen tekisi siitä totta. Siksi on helpompaa olla vain hiljaa.

Puhumattomuus istuu alkoholistiperheissä todella tiukassa. Vaikka viikonloput saattavat täyttyä vakavista väkivaltatilanteista, tai alkoholisti kadota vain yhtäkkiä teille tietymättömille, perheen lapsille ongelmista ei puhuta. Lapset kuitenkin totta kai tiedostavat, että jokin on pielessä. Puhumattomuus luokin pelkästään epätietoisuutta: meidän perheemme on jotenkin outo, näistä asioista ei saa puhua. Tätä kautta myös perheen lapset alkavat hävetä.

Painostava hiljaisuus myrkyttää perheen normaalin kanssakäymisen. Ensin opetellaan siihen, että ongelmista ei puhuta. Vähitellen puhumattomuus leviää ja kohta ei puhuta enää mistään muustakaan. Sitten ollaan hiljaa.

Loukussa

Alkoholismi on hitaasti, mutta varmasti alaspäin viettävä jyrkänne. Kuten aiemmin todettiin, usein alkoholistin läheinen ei havaitse tilannettaan ennen kuin ollaan jo niin sanotusti pohjalla.

Aina läheinen ei edes oikeastaan tajua, mistä oma paha olo johtuu. Yhtäkkiä hän saattaa vain huomata, että muuttuneensa vakavaksi ja ilottomaksi. Asiat ja harrastukset, jotka ennen tuottivat mielihyvää, eivät tunnu enää miltään. Elämästä on tullut harmaata ja ankeaa selviytymistä, joka pyörii alkoholistin ympärillä. Läheinen on kadottanut minuutensa.

Kun ei enää muista, miltä tuntuu nauraa vatsansa kipeäksi, tai kun pelkää itkemistä, kun ei voi olla varma, että pystyy enää ikinä lopettamaan, on aika pysähtyä miettimään omaa tilannettaan. Miten tähän ollaan tultu? Tahdonko todella olla tässä?

Moni pelkää lähteä

Ongelman tiedostaminen ja tunnustaminen on hirvittävän vaikeaa. Vielä vaikeampaa on tehdä päätös lähteä. Loppujen lopuksihan päihderiippuvainen on, siellä tuhoavan sairautensa takana, se oma puoliso tai perheenjäsen. Monesti suurinta rakkautta on kuitenkin lähteä.

Raaka totuus on nimittäin se, että läheisen läsnäolo mahdollistaa juomisen jatkumisen. Läheinen kuvittelee auttavansa, kun huolehtii alkoholistin juoksevista asioista, joita tämä ei pysty itse enää hoitamaan. Tosiasiassa läheinen auttaa alkoholistia juomaan. Niin kauan, kun päihderiippuvaisen ei tarvitse kohdata omien tekojensa seurauksia, juominen voi jatkua huoletta. Mutta kun läheinen lähtee, riippuvainen jää juomaan yksin. Silloin tulee hätä, ja silloin asioihin on mahdollista tulla muutos.

Moni läheinen on lähtemistä miettinyt, harva tekee asialle mitään. Jos elää alkoholistin kanssa ja huomaa miettivänsä, että pitäisiköhän minun lähteä, on aika toimia. Siinä vaiheessa asiat ovat jo hyvin huonolla tolalla.

Et ole yksin

Vaikka tahto tilanteen muuttamiseen löytyisikin, monet läheiset eivät tiedä, miten vyyhtiä pitäisi alkaa purkaa. Ensimmäinen – ja tärkein – asia, mikä tulee tajuta, on se, ettei ole yksin. Asioista ei tarvitse selvitä yksin, eikä kaikkea tarvitse saada järjestettyä yksin.

Apua ja neuvoja on tarjolla. Soittamalla meille Päihdehoitokeskus Kantamoon voimme antaa konkreettisia neuvoja väliintuloon tai siihen, miten synkästä elämäntilanteestaan pääsee irrottautumaan. Vaihtoehtoisesti voi hakeutua esimerkiksi Al-Anon-ryhmiin, jotka ovat avoimia ja ilmaisia vertaistukiryhmiä alkoholistien läheisille. Sen tajuaminen, että ei ole yksin tilanteessaan, auttaa löytämään rohkeutta puhumiseen. Häpeä väistyy vähitellen, kun tajuaa että alkoholismissa on kyse sairaudesta. Katso myös kirjoituksemme Mistä tunnistat päihderiippuvaisen?

Katkaise kierre

Alkoholistilla on ilmiömäinen kyky sanoa kaikki oikeat asiat oikeaan paikkaan. He osaavat myös olla ihania ja hyvitellä käytöksensä aiheuttamaa mielipahaa. Käydään shoppailemassa, ostetaan kauniit korut ja ulkomaanmatkat, annetaan jalkahieronnat, lähdetään yhdessä lenkille. Kaiken sen huonon kohtelun jälkeen, mitä läheinen on saanut sietää, hyvittely tuntuu uskomattoman hyvältä. Mieleen muistuvat ne ajat ennen ongelmia, kun oltiin vielä onnellisia. Hetken kestävän onnenpilkahduksen jälkeen palataan kuitenkin taas takaisin kurjuuteen, ja kierre jatkuu.

Jokaisella on oikeus hyvään ja omannäköiseen elämään. Silti liian moni alkoholistin läheinen ei havahdu tilanteeseensa, vaan turtuu tuskaan. Kierrettä ei pysäytetä koskaan, ja mukana roikutaan loppuun asti. Niin ei tarvitse tapahtua. Apua ja neuvoja on saatavilla.

Et ole yksin.

Päihdehoitokeskus Kantamoon voit soittaa luottamuksellisesti. Tavoitat meidän numerosta 09-36119880 klo 08-21. Joka päivä. Tutustu myös Minnesota-malliseen hoitoomme.

Takaisin

Kenen riippuvuudesta olet huolestunut?

OmastaLäheiseni

Apua omaan riippuvuuteen

Kantamo tarjoaa vertaistuellista Minnesota-hoitoa alkoholisteille, muille päihderiippuvaisille sekä peliriippuvaisille. Hoidon päätarkoituksena on saada riippuvainen ymmärtämään oma sairautensa ja sen kielteiset seuraukset. Tämän myötä syntyy aito halu elää päihteetöntä elämää.

Varaa ilmainen puhelinaikaTutustu Minnesota-malliseen hoitoommeTutustu rahapeliriippuvuuteenTee alkoholiriippuvuustestiTee peliriippuvuustesti

Apua läheisen päihde- tai peliriippuvuuteen

Päihderiippuvuus tai peliriippuvuus ovat koko perheen sairauksia. Ne vaikuttavat voimakkaasti sinuun riippuvaisen läheisenä. Siksi meillä Kantamossa autetaan koko perhettä, ei vain riippuvaista.

Varaa ilmainen puhelinaika"Kuinka saada riippuvainen hoitoon" PDF-opas"Vältä näitä virheitä alkoholistin kanssa" blogikirjoitusTutustu rahapeliriippuvuuteen

Varaa ilmainen puhelinaika

Soitamme sinulle ja voimme keskustella tilanteestasi rauhassa. Puhelu on täysin ilmainen eikä sido sinua mihinkään.