Eikö se riitä, että alkoholisti raitistuu? Eikö silloin kaiken pitäisi olla hyvin?

”Näin minäkin ajattelin, että kunhan tuo alkoholisti vain raitistuisi, niin saisin omankin elämäni raiteilleen. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt. 

Alkoholisti kyllä meni ja raitistui. Hän voi paremmin kuin koskaan. Alkoi ottaa vastuuta ja jopa vihellellä pihatöitä tehdessään. Minua se ärsytti. ’Helppo se siinä vihellellä, kun sinä olet saanut neljä viikkoa istua terapiassa’, ajattelin, mutta en lausunut ääneen. En halunnut näyttää vihaani, ettei se vaan alkaisi juomaan.  

Olin käynyt kyllä jatkohoitoryhmissä, niin kuin silloin läheisviikonlopuissa kannustettiin. Mutta sielläkin minusta tuntui siltä, että tämä on enemmän alkoholistin ryhmä, kuin minun. Lopulta päätin olla menemättä, koska eiväthän ne ryhmät minua auttaneet. Mitä turhia aikaa haaskaamaan. Minulla oli tärkeämpääkin tekemistä.

Tunsin itseni vihaiseksi. Tunsin katkeruutta siitä, että alkoholisti tuntui ottavan kaiken niin rauhallisesti ja hoki sitä saakelin ’Päivä kerrallaan’ -mantraansa. Kyllä minäkin voisin vaan vihellellä menemään, ellei olisi sitä, tätä ja tuota. Ennen tuo alkoholisti sentään puhui minulle. Nyt hän puhuu vaan potilastovereilleen. Miksen minä osaisi muka auttaa? Miksen minä voisi tukea? Mitä niin ihmeellistä siellä jatkohoitoryhmissä muka on?!

Kaiken pitäisi olla nyt hyvin. Mutta miksi minusta edelleen tuntuu näin pahalta? Miksei oloni helpota? ”

– Läheinen

Moni läheinen havahtuu omaan tilaansa vasta siinä vaiheessa, kun päihderiippuvainen raitistuu. Tällöin totutut selviytymismekanismit ja käytösmallit jäävät turhiksi, eivätkä enää toimi. Läheinen saattaa tuntea itsensä hylätyksi ja yksinäiseksi, kun päihderiippuvainen ei enää tukeudukaan häneen. Perheessä nousee konflikteja siitä, kun päihderiippuvainen alkaakin kantaa vastuuta asioista, joista puoliso ei haluakaan päästää irti. Kun päihderiippuvainen suhtautuu itsensä hoitamiseen vakavasti, saattaa se läheisten silmissä joskus näyttäytyä myös itsekkyytenä. 

Toisaalta raittiin päihderiippuvaisen vastuuntunto vapauttaa nyt läheisen elämään tilaa ja aikaa, jonka myötä uupumus ja ahdistus nostavat päätään. Vanhat asiat vyöryvät hyökyaallon lailla ylitse, mutta tukiverkosto tuntuu puuttuvan. Läheinen saattaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi ryhmissä, eikä koe tulevansa kuulluksi. 

”En halunnut vaivata ketään vanhoilla jutuilla. Sitä paitsi siellä hoitokeskuksellakin sanottiin, ettei raitista saa lyödä vanhoilla asioilla. Mitä minun sitten pitäisi tehdä?!  En voinut sille mitään, että tunsin suurta katkeruutta ja vihaa. Minä olin vuosikausia hoitanut hänen asioitaan ja pitänyt koko perhettä pystyssä! Minä olin maksanut laskuja ja peitellyt hänen juomisiaan. Ja tuossa se nyt kehtaa vihellellä ja voida hyvin. 

Lopulta lähdin itse läheishoitoon selvittämään omia tunteitani ja ajatuksiani. Ymmärsin, että minäkin tarvitsen hoitoa, jotta voisin kokea samaa rauhaa kuin raitis läheiseni.”

– Läheinen

Läheisen on tärkeää olla rehellinen itselleen. Mikäli vanhat tunnetilat eivät päästä otteestaan ja olo vain pahenee, on aika hakea apua. Myös läheisen paha olo näkyy ja kuuluu, siitäkin huolimatta, että yritämme sitä rakkailtammekin salata. Raittiin ja hyvinvoivan ihmisen rinnalla on vaikeaa olla, jos itse voi huonosti. Toisen hyvä olo muistuttaa meitä jatkuvasti siitä, mitä meiltä itseltämme puuttuu. 

”Läheishoidossa ymmärsin oman läheisriippuvuuteni. Ymmärsin, miten omilla toimintamalleillani olin kaivanut itselleni vain syvempää ja pimeämpää kuoppaa, jonne lopulta olin jäänyt vangiksi. Menin hoitoon ahdistuneena ja tuskaisena, mutta kotiin lähtiessäni tunsin vapautta ja sitä kuuluisaa rauhaa. Sitä samaa tunnetta, jota vielä 10päivää sitten olin katkeruudesta käsin raittiissa läheisessäni vihannut. Ja salaa kadehtinut. 

Viimeinkin sain tuntea, mitä tyyneys oikeasti on. ”

– Läheinen

Läheishoitoon lähteminen tuntuu usein viimeiseltä vaihtoehdolta. Myös läheinen kokeilee usein kaikki mahdolliset muut keinot, ennen kuin on valmis intensiiviseen hoitoon. Mutta hyvin usein läheishoidossa kuulemmekin, että ”Miksi en tullut aiemmin.” Siihen vastaan, että kuuluu sairauden kuvaan. 

Miksi odottaa? Mikset nappaisi itsellesi äkkilähtöä omaan elämään ja siihen kuuluisaan tyyneyteen? 

Seuraava Kantava elämä -läheishoitojaksomme järjestetään 26.11.–6.12.2020. Olet lämpimästi tervetullut joukkoomme. 

Lisätiedot : jenna.takatalo@hotmail.com tai P: 041-3189162

Lue lisää: www.kantamo.fi/laheishoito